Kaisa-Riitta Aho
25.8.2023
Oletko törmännyt liikunnan tuntikuvauksissa lausahdukseen ”tunti sopii kaikille”? Mitä ajattelet se tarkoittavan? Mitäköhän tunneille osallistujat siitä ajattelevat? Onko se heistä uskottava? Tukevatko heidän kokemuksensa väitettä?
Oman työkokemukseni perusteella suuria lupaava väite ei välttämättä toteudu ohjaajan hyvistä aikoimuksistakaan huolimatta muun muassa siksi, että alalle tarvitaan lisää pedagogisia työkaluja kaikille sopivan liikunnan toteuttamiseen. Saattaa olla pikemminkin niin, että tunti “sopii kaikille”, jotka ovat tarpeeksi samanlaisia kuin “me” (eli riittävästi liikunnan edistäjien ja liikunta-ammattilaisten kaltaisia).
Lausahdus on yksi esimerkki siitä, että alan tapakulttuurille olisi eduksi, että sitä päivitettäisiin vastaamaan yhteiskunnan arvojen muutokseen. Nykypäivän kuluttajat ovat entistä valveutuneempia ja lainsäädännön muutokset mullistavat toimintakenttää peräänkuuluttaen vastuullisia käytäntöjä.
Vastuullisuuspuheista konkreettisiin tekoihin
Nykyään liikuntapalveluiden tarjoajien verkkosivuilta löytyy yhä useammin organisaation arvoista kertova osuus ja julkisen rahoituksen piirissä olevien tahojen kohdalla myös valtionapukelpoisuuden ehdoksi asetettu tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma.
Positiivista kehityksessä on se, että toimintaperiaatteita tuodaan julki, mikä jo sinällään kertoo, että organisaatiossa on tehty jonkiasteinen ajatteluprosessi vastuullisuuteen liittyen. Vastuullisuuteen viittavat puhetavat ovat kuitenkin usein merkityksiltään hämäriä, ympäripyöreitä tai harhaanjohtavia.
Vastuullisuus on kokonaisvaltainen ja tulevaisuussuuntautunut toimintaote. Liikuntapalveluiden vastuullisuus ei jää vain pintakiiltäväksi brändäykseksi, kun puheenparsia aletaan tarkastelemaan konkreettisella tasolla. Liikuntakentällä on yhdessä opeteltava itsekriittisyyttä, jotta tulee mahdolliseksi huomata, milloin teot ja sanat eivät ole synkassa.
Vastuullisuus ilmenee siinä, miten liikuntaorganisaatio rohkenee ottaa osaa vastuullisuutta koskeviin keskusteluihin, asettaa itsekin liikunnan tapakulttuuria tarkastelun alle ja kehittää uusia parempia käytäntöjä.
Kuluttajat odottavat puheiden mukaista toimintaa
Suomalaiset ovat halukkaita kuluttamaan vastuullisesti. Näin toteaa Suomen yritysvastuuverkosto FIBS tutkimukseensa perustuen: Jo lähes 40 % vastaajista sanoo jättäneensä tuotteita ostamatta vastuullisuussyiden takia. Kuluttajat kuitenkin kokevat vaikeaksi löytää tarkkoja tietoja tuotteiden ja palveluiden taustoista ostopäätöksiä tehdessä.
Miten vastuullisuudesta sitten pitäisi viestiä? Konsulttitalo Milttonin kyselyssä kysyttiin tuhannelta suomalaiselta, mitä he brändeiltä vastuullisuuden suhteen odottavat. Vastaajista 70 % kertoo paheksuvansa sitä, että brändien vastuullisuusviestintä on usein pelkkää puhetta ilman tekoja.
Kuluttajatutkimuksista voi päätellä, että liikuntapalveluiden tarjoajien kannattaa antaa liikkujille mahdollisuuksia ja tukea vastuulliseen kuluttamiseen viestimällä luotettavasti omista palveluistaan.
Liikuntapalveluiden tarjoaja erottuu edukseen, kun liikkujille tulee selväksi, että vastuullisuuteen satsataan aidosti verkkosivujen korulauseita konkreettisemmin.
“Tunti sopii kaikille” -lausahdusta tulisi perustella: millä konkreettisilla keinoilla tätä aiotaan tehdä todeksi tunnin kuluessa?
Sivuhuomautuksena on sanottava tämä: “Tunti sopii kaikille”- lausahduksen yhteydessä pelkkä toteamus siitä, että ohjaaja antaa tarvittaessa vaihtoehtoisia suoritustapoja, ei ole riittävä. Näin siksi, että siinä oletetaan liikkujien terveydentilan ja toimintakyvyn olevan ainoita eroja, joita tunnille osallistujien välillä on. Intersektionaalisen liikuntapedagogiikan näkökulma muistuttaa, että liikkujien huomiointi vaatii monien muidenkin erojen ja niiden yhteisvaikutusten ymmärtämistä.
Viherpesu ja pinkkipesu tunnistetaan jo ongelmana
Vastuullisuuskampanjoinnin pinnallisuudesta puhutaan nykyään esimerkiksi viherpesun ja pinkkipesun käsitteillä.
Euroopan komission teettämän tutkimuksen mukaan jopa 42 % eurooppalaisyritysten vihreistä väittämistä voidaan luokitella viherpesuksi. Viherpesulla tarkoitetaan pinnallista ekologisuuteen ja ympäristöystävällisyyteen kytkettyä toimintaa, joka saa ihmiset uskomaan, että yritys tukeutuu toiminnassaan vihreisiin arvoihin enemmän kuin se todellisuudessa tekee.
Pinkkipesu puolestaan viittaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien näennäiseen tukemiseen esim. yrityksen maineen tai tuoton parantamiseksi. Pride-päivät ovat aiheesta keskustelun kulta-aikaa ja vähitellen myös tilaisuuksia pohtia vähemmistöoikeuksien edistämiseen tähtääviä tekoja liikunta-alalla.
Toimia harhaanjohtavien ja liioteltujen markkinointipuheiden suitsimiseksi on suunniteltu. Valmisteilla oleva EU:n viherpesudirektiivi tähtää yritysten tarkempaan vastuullisuusviestintään. Se tekisi valheellisista ympäristöväittämistä rangaistavia. Sama tulevaisuus voi hyvinkin koittaa jonain päivänä myös liikuntapalveluiden katteettomien lupausten kitkemiseksi.
Ennakointi kannattaa
Liikuntatieteen tulevaisuutta pohdittaessa on povattu, että on vain ajan kysymys, milloin kuntoliikunta tai jokin sen osa-alue politisoituu ja roihahtaa vilkas maallikkovetoinen keskustelu siitä, onko liikunta-alan toimintakulttuuri kestävällä pohjalla. Negatiivista julkisuutta on riittänyt, kun kuluttajien ja viranomaisten syyniin ovat jo joutuneet mm. monet elintarvikeyhtiöt, vaate- ja kosmetiikkateollisuus sekä energiantuotanto.
Olennaista on miettiä ennakkoon, miten liikunnan vastuullisuuspuheet ja suvaistevaisuussloganit siirretään liikkujien kokemaan arkeen. Liikkujien kokemien epäkohtien korjaamiseen tarvitaan pitkäjänteistä sitoutumista, joka näkyy esimerkiksi siinä, millaisia täydennyskoulutuksia liikunta-ammattilaisille kustannetaan liikuntapalveluiden tarjoajan toimesta.
”Sopii kaikille” -lausahduksen todeksi eläminen on todennäköisempää, kun organisaatiot kannustavat liikunta-ammattilaisia kehittämään yhdenvertaisuusosaamista ja tuomaan sitä käytäntöön – niin organisaation omiin kokouspöytiin kuin liikkujien kanssa työskentelyyn.
Liikunnan vastuullisuustekojen kysymyslista
Seuraava lista sisältää konkreettisia kysymyksiä, joiden avulla voi hahmotella, mitä vastuullisuustekoja liikuntapalveluiden tarjoaja on jo tehnyt onnistuneesti ja mitä lisää voitaisiin tehdä. Mitä konkreettisempia asioita kysytään, sitä hedelmällisemmäksi vastuullisuuspuhe muodostuu.
Mahdollisimman monia tarvitaan kysymään vastuullisuuden konkreettisia sisältöjä ja kertomaan kokemuksistaan, jotta liikunta-arkea voidaan kehittää aidosti kaikille sopivaksi.
1. Sosiaalinen vastuullisuus
- Onko liikuntapalvelulla julkisesti nähtävissä oleva tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslupaus (esim. verkkosivuilla)? Miten se on muotoiltu? Kuulostavatko lausumat uskottavilta ja konkreettisilta? Onko esitelty keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi?
- Miten tunnit ja kurssit on nimetty? Millaisia asioita kuvaukset lupaavat? Sisältävätkö ne pelkistäviä tai stereotyyppisiä ilmauksia?
- Onko liikuntapalvelun esitteissä ja muissa markkinointimateriaaleissa otettu huomioon liikkujien moninaisuus (esim. kuvissa eri ikäisiä, kokoisia ja rotuisia ihmisiä)?
- Millaisia palaute- ja vuorovaikutusjärjestelmiä liikuntapalvelu käyttää? Onko niistä kerrottu tarpeeksi? Kuulostavatko ne luotettavilta ja vaikuttavilta?
- Millainen ilmapiiri pukuhuoneessa ja liikuntatiloissa vallitsee? Otetaanko sinut huomioon? Löytyykö epäkohtia?
- Onko liikuntapalvelun toimipisteellä työntekijöinä eri ikäisiä, kokoisia ja rotuisia ihmisiä?
- Vaikuttavatko työntekijät viihtyvän työssään vai vaikuttavatko he esim. stressaantuneilta tai väsyneiltä?
- Koetko voivasi ottaa asioita puheeksi henkilökunnan kanssa? Suhtaudutaanko puheeksi ottamisiin avoimesti vai vältellen? Tuleeko keskusteluista hyvä fiilis?
- Säilytetäänkö henkilötietoja vastuullisesti? Pysyvätkö jokaisen henkilökohtaiset tiedot turvattuna henkilökunnan kanssa asioidessa esim. palvelupisteellä vai kuuluvatko ne muille liikkujille?
2. Kulttuurinen vastuullisuus
- Kerrotaanko liikkujille eri tanssityylien ja harjoittelulajien kulttuurisia ja historiallisia taustoja vai kulutetaanko niitä ilman tiedollista paneutumista vieraaseen kulttuuriin?
- Suositaanko musiikkivalinnoista vain valtakulttuurin hittilistojen musiikkia vai onko mukana eri kulttuurialueiden musiikkia?
- Ohjaako liikuntapaikan ilmapiiri pukeutumaan tietyllä tavalla? Voisiko paikalle tulla vanhoissa ja virttyneissä vaatteissa? Miten huntuihin suhtaudutaan? Entä pitäisikö liikkujalla olla mukanaan kalliita varusteita, jotta voi osallistua?
- Puhuuko ammattilainen arkikielisillä sanoilla? Minkä verran hän puhuu liikkujaa lähellä olevista tunnistettavista asioista ja minkä verran teoriatasolla ammattilaisten erityisosaamiseen perustuen?
- Miten liikuntapaikassa suhtaudutaan eri kielisiin liikkujiin? Voisiko liikuntapaikassa saada ruotsinkielistä palvelua tai apuja näkörajoitteen kanssa liikkuessa?
3. Taloudellinen vastuullisuus
- Tekeekö liikuntapalvelu hyväntekeväisyyttä tai osallistuuko se valtakunnallisiin tietoisuuskampanjoihin?
- Tukeeko liikuntapalvelu työttömien/eläkeläisten/opiskelijoiden tai muiden ihmisryhmien osallistumismahdollisuuksia erityishinnoittelulla?
- Ovatko liikkujan liittymismaksut ja peruutusehdot kohtuullisia vai onko niissä monimutkaisia yksityiskohtia?
- Maksetaanko henkilökunnalle asianmukaista palkkaa? Entä sunnuntaikorvauksia tai lomarahoja?
- Millaisia lisenssejä ja konsepteja liikuntapalvelu ostaa? Ovatko ne ulkomaisia, kotimaisia vai monikansallisia? Millaisia taustoja niihin liittyy?
4. Ekologinen vastuullisuus
- Tukeeko liikuntapaikka kevyttä liikennettä ja julkisten kulkuneuvojen käyttöä liikkumaan saapuessa? Vai tarjoaako se etuja vain autolla paikalle saapuville?
- Tehdäänkö liikuntapaikalla kierrättämistä (esim. pukuhuoneissa erilliset roskikset muoville, virvokejuomapakkauksille jne.)?
- Hankitaanko liikuntapaikkaan käyttöä kestäviä välineitä ja laitteita vai rikkoontuvatko ne usein?
Mitä muuta lisäisit vielä kysymyslistaan? Voisiko listan ottaa työstettäväksi myös omassa yhteisössä?