Kaisa-Riitta Aho
15.8.2023
Biodiversiteettikeskustelut tarjoavat uusia näkökulmia siihen, mitä voitaisiin tehdä, jotta erilaisille liikkujille löytyisi entistä helpommin sopivia liikuntamahdollisuuksia. Konkreettiset toimet voidaan listata neljään hyvään käytäntöön, joita kaikki voivat hyödyntää omasta roolistaan käsin eri liikuntasektoreilla.
Löytyykö lomamatkalla tai uudelle asuinpaikkakunnalle muuttaessa liikuntapaikka/ryhmä/tunti, jossa liikkuminen tuntuu kotoisalta? Kaikille liikkujille vastaus kysymykseen ei ole itsestään selvästi myönteinen.
Jos uudelta alueelta ei löydy itselle sopivia puitteita liikkumiseen, saattaa se tehdä katkoksen liikuntarutiiniin tai hidastaa rutiinin syntymisen kokonaan. Siksi liikunnan edistäminen on nimenomaan liikkujille kotoisalta tuntuvien liikuntamahdollisuuksien takaamista.
Jokainen eliölaji tarvitsee sille sopivan elinympäristön. Liito-orava tarvitsee liitelyyn lehtipuumetsiä, joissa puut kasvavat tarpeeksi tiheästi. Monet perhoslajit puolestaan viihtyvät kuivilla kedoilla.
Liikkujat tarvitsevat kotoisalta tuntuvia liikuntaympäristöjä, joissa erilaiset tarpeet ja muuttuvat liikkumisen lähtökohdat tulevat huomioiduiksi.
Biodiversiteetin käsite kytkeytyy kestävään kehitykseen
Biodiversiteetillä tarkoitetaan luonnon monimuotoisuutta ja sen arvon tunnistamista. Huoli biodiversiteetin katoamisesta on ollut esillä keskusteluissa 1980-luvulta lähtien, kun tutkijat ovat tehneet havaintoja ekosysteemejä uhkaavista muutoksista ja eliölajien sukupuutoista.
Biodiversiteetin käsite liittyy kestävän kehityksen päämääriin. Kestävä kehitys viittaa tarpeeseen muuttaa toimintakulttuureja, jotta monimuotoisella elämällä olisi mahdollisuus kukoistaa nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.
Toimintatapojen kestävyyttä arvioidaan ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden ulottuvuuksien kautta. Nykyään yhä useammissa yrityksissä ollaan jo tietoisia siitä, että kestävyyteen pyrkivät toimintatavat eivät ole enää vain eettinen valinta, vaan markkinoille pääsyn ja siellä menestymisen edellytys.
Kestävä liikuntakulttuuri rakentuu monimuotoisuutta vaalimalla. Se myös takaa liikuntapalveluiden tarjoajan menestymisen tulevaisuudessa.
Yhtenäiset maastot edistävät yksilöiden liikkumista
Yhdeksi keskeiseksi haasteeksi luonnon biodiversiteetin säilymisessä on nimetty lajien elinalueiden pirstoutuminen. Se tarkoittaa, että eliölajille soveltuva ympäristö jakautuu (esimerkiksi metsähakkuiden seurauksena) useaksi pieneksi ja toisistaan eristyneeksi alueeksi, joiden välillä on paljon lajille sopimatonta ympäristöä. Pirstoutuneiden elinalueiden takia edellytykset yksilöiden täysipainoiselle toiminnalle heikkenevät. Yksilöiden on vaikea liikkua toisistaan eristyneiden elinalueiden välillä.
Ryhmäliikunnan maailmassa lempiohjaajan poistuminen ohjaajalistoista tai mukavan tuntinimikkeen lakkauttaminen ovat esimerkkejä niistä hetkistä, jolloin liikkujan täytyy lähteä etsimään itselleen uutta ”liikuntamaastoa”.
Näistä etsinnöistä liikkujat ovat raportoineet minulle sekä väitöskirjahaastatteluissa, että liikunta-ammattilaisena toimiessani. Kuulemani perusteella vaikuttaa siltä, että kotoisuuden kokemus on liikuntavalintoihin vahvasti vaikuttava tekijä.
Eletyn yhdenvertaisuuden edistämiseen tähtäävä liikunta sijaitsee vielä vain pieninä laikkuina kuntoliikunnan kentillä ja siksi kotoisalta tuntuvia liikkumismahdollisuuksia on usein vaikea löytää.
Yhtenäinen huomioiva toimintakulttuuri luodaan aktiivisilla toimilla
Liikkujien moninaisuuden huomiointiin perustuvan yhtenäisen toimintakulttuurin rakentaminen liikuntatoimijoiden välille vähentäisi liikkujien kokemuksia osallistumisen kynnyksistä.
Liikunnan eletyn yhdenvertaisuuden edistäminen on siis muun muassa yhdenvertaisten liikuntamaastojen yhdistämistä. Päämäärän saavuttamiseksi voidaan soveltaa pirstoutumisen vähentämiseksi annettuja ekologiseen tutkimukseen perustuvia toimintaohjeita:
- Vahvistetaan olemassa olevia alueita.
- Yhdistetään erillään olevia alueita.
- Luodaan uusia alueita.
- Vaaditaan velvoitteita ja seurantaa alueiden turvaamiseksi.
Alla oleva listaus avaa tarkemmin käytännön toimia, joita voidaan toteuttaa monissa eri rooleissa eri liikuntasektoreilla: liikkujana, vapaaehtoisena, ohjaajana, valmentajana, liikuntasuunnittelijana, yritysjohtajana tai vaikkapa liikuntapoliittisena päättäjänä.
1. Vahvistetaan olemassa olevia eletyn yhdenvertaisuuden paikkoja ja tilanteita
Liikkujien risteävät erot huomioivia käytäntöjä toteutetaan jo epäsystemaattisesti erilaisissa ohjaustilanteissa. Liikunta-ammattilainen ei välttämättä itse tiedä luoneensa huomioivia käytäntöjä, ellei liikkuja kerro omista kokemuksistaan. Olemassa olevia eletyn yhdenvertaisuuden paikkoja ja tilanteita voit vahvistaa antamalla kiitosta hyvistä käytännöistä sekä jakamalla kokemuksia ja havaintoja uusista huomioivista toimintatavoista esimerkiksi kollegoille.
Vahvistamisen paikkoja ja tilaisuuksia ei nykyisellään ole vielä riittävästi. Esimerkiksi ryhmäliikuntatuntien alussa tai lopussa liikkujan voi olla vaikea ehtiä päästä ohjaajan kanssa juttusille tiukan aikataulun ja monien tuntivalmistelujen takia. Tarvitaan niitä yksilöitä, jotka käynnistävät keskustelun silloinkin, kun toimintakulttuuria luonnehtivat erilaiset kehittämistä ehkäisevät piirteet, kuten kiire, kriittisen pohdinnan puute tai toimijoiden yksinäinen puurtaminen. Myös uusia virallisia vuorovaikutuksen kanavia kannattaisi kehittää ammattilaisten ja liikkujien välille.
2. Yhdistetään toisistaan eristyksissä olevat eletyn yhdenvertaisuuden saarekkeet
Eläinten selviytymistä varten on kehitetty erillään olevien elinalueiden välille uudenlaisia kulkuyhteyksiä, jotka voivat olla ihmisten liikenteen yli tai ali kulkevia eläinmaailman siltoja. Myös yhdenvertaisen liikunnan edistämisessä tarvitaan käytävien rakentamista läpi valtavirran.
Turvallisia väyliä erilaisille liikkujille voidaan rakentaa luomalla ammattilaisverkostoja eletystä yhdenvertaisuudesta kiinnostuneiden toimijoiden välille niin, että tieto- ja taitovarannot tulevat jaetuiksi kaikkien asiasta kiinnostuneiden kesken. Tällöin liikkujille voidaan tarjota tiedotusta ja laatutakuita siitä, missä huomioivia käytäntöjä toteutetaan tietoisesti ja systemaattisesti. Myös liikkujat voivat rakentaa esimerkiksi sosiaalisen median välityksellä itselleen keskustelukulttuurin, jossa jaetaan vinkkejä, mistä löytyvät oman alueen ja lajin eletyn yhdenvertaisuuden liikuntamaastot.
Tällä hetkellä tällaiselle saarekkeiden yhdistämiselle on kuitenkin eräs merkittävä este: liikunta-ammattilaiset ovat tottuneet profiloitumaan yhden eron huomiointiin erikoistuneisiin erityisosaamisiin, käytäntöihin ja palvelunimikkeisiin (esim. raskausajan liikunta, lihavien liikkujien tunnit, ikäihmisten liikuntakeskukset). He myös usein identifioivat itsensä tiettyyn liikuntasektoriin. Eletyn yhdenvertaisuuden saarekkeiden yhdistäminen vaatii voimien yhdistämistä, ei alan pirstomista entistä pienempiin keskenään kilpaileviin alueisiin.
3. Luodaan uusia eletyn yhdenvertaisuuden paikkoja ja tilanteita
Intersektionaalista liikuntapedagogista ajattelua hyödyntämällä voidaan luoda eletyn yhdenvertaisuuden paikkoja ja tilanteita. Erilaiset liikkujat huomioivia käytäntöjä suosimalla liikkujille syntyy uusia kotoisalta tuntuvia liikuntamaastoja.
Usein ajatellaan, että vain tietyt liikuntalajit tai tietty liikuntaryhmän koko mahdollistaa liikkujien erojen huomioimisen. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan elettyä yhdenvertaisuutta voidaan edistää missä tahansa liikuntakontekstissa, kun ammattilaisella on riittävä pedagoginen osaaminen. Aika, paikka ja liikuntasektori asettavat reunaehdot ammattilaisen toimille, joten eletyn yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi on tärkeää oppia soveltamiskykyä pedagogisten valintojen tekemisessä.
4. Vaaditaan sitovia velvoitteita ja järjestelmällistä seurantaa eletyn yhdenvertaisuuden edistämiseksi
Vuodesta 2016 liikunta- ja urheilujärjestöiltä on vaadittu yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelma valtionapua haettaessa. Seurantaa ei ole kuitenkaan siitä, miten ja missä määrin suunnitelmia toteutetaan arkitasolla; esimerkiksi tukeeko organisaatio huomioivien liikuntapedagogisten käytäntöjen omaksumista ja käytäntöön viemistä vai jätetäänkö ohjaajien ja valmentajien yhdenvertaisuusosaaminen vähemmälle huomiolle.
Sama haaste on tuotu toistuvasti esiin biodiversiteettikeskusteluissa: sitovien velvoitteiden ja seurannan puuttuessa takeita kestävän kehityksen mukaisten toimien toteuttamiselle ei ole ollut. Käytännössä vastuu monimuotoisuuden suojelusta on jäänyt yksittäisille maanomistajille, yrityksille ja kuluttajille.
Liikuntamaailmassa eletyn yhdenvertaisuuden rakenteet luodaan lisäämällä painetta niiden rakentamiseen. Siinä mielessä monimuotoisuuden kukoistamiseen tarvitaan meitä kaikkia: liikkujia, liikunnan vapaaehtoisia, ohjaajia, valmentajia, liikuntasuunnittelijoita, yritysjohtajia ja liikuntapoliittisia päättäjiä.
On näytettävä tietää huomioiville liikuntakäytännöille vahvistamalla, yhdistämällä, luomalla ja vaatimalla yhdenvertaisuutta!
Omasta roolista käsin voi tehdä vaikuttamistyötä. BIODIFUL Leadership Forum -tapahtumassa Turun Logomossa monimuotoisuuden vaaliminen kytkettiin osaksi vastuullista johtajuutta. Kaikkia kutsuttiin toimiin mukaan määrittelemällä johtajuus suunnan näyttämiseksi ja esimerkilliseksi toiminnaksi, jota varten ei tarvita virallista, nimitykseen perustuvaa päätöksentekijäasemaa. Korostettiin, että johtajuus on jokaisen yksilön ulottuvilla oleva mahdollisuus valita toimia, jotka edistävät monimuotoisuutta.
Biodiversiteettikeskusteluista opimme, että monimuotoisuuden vaaliminen kuuluu kaikille. Puheenvuoroissa kuuluu kutsu aktiiviseen toimintaan. Kollektiivinen paine tekee muutosten tekemisestä välttämätöntä ja kiireellistä.