Kaisa-Riitta Aho
11.4.2023
Vuoden 2023 alku on tuonut suurella volyymilla kehorauhan suomalaiseen liikuntapuheeseen. Liikunnan yhdenvertaisuuden edistämisen kannalta on positiivista, että esimerkiksi liikunnan turvallisen tilan periaatteita muotoillaan nyt erilaisten kehojen kunnioittamisen puolesta. Kehorauhasta saataisiin kuitenkin enemmän irti laajentamalla sen käyttöyhteyksiä ja liittämällä mukaan liikuntapedagoginen ulottuvuus.
Kehorauhan tavoite periytyy kehopositiivisuusajattelusta, joka painottaa, että kaikki kehot ovat hyviä kehoja ulkonäöstä ja toimintakyvystä riippumatta. Kehopositiivisuusaktivismi on puolestaan saanut alkunsa Yhdysvalloissa mustien, lihavien ja queer-kehojen yhteiskunnallista asemaa edistävien liikkeiden piirissä. (Tämä moninäkökulmaisuus on tutkimusten mukaan jäänyt varjoon, kun kehopositiivisuusajattelu on tullut osaksi populaaria liikuntakulttuuria.)
Kehorauhan käsitteessä on keskeistä hyväksyvä suhtautuminen kaikenlaisia marginalisoituja kehoja kohtaan.
Suomalaisesta liikunnan kehorauhakeskustelusta saa helposti sellaisen vaikutelman, että asia koskisi vain lihavien kehojen kohtaamista ja liikkujan syömishäiriöiden puheeksi ottamista.
Tosiasiallisesti kehon koko on vain yksi niistä erokategorioista, joiden pohjalta liikkujat kokevat arvostelua, syrjintää ja ulossulkemista. Lihavuuden stigmojen ja laihdutuspuheen kitkeminen ovat olleet kuitenkin se kärki, jolla kehorauhan ajatus on tullut hyvinvointialalle sekä liikuntatoimijoiden tietoisuuteen mm. Syli ry:n vaikuttamistyön ansiosta.
Liikunnan kentällä kehorauhaa on syytä ymmärtää nykyistä laajemmin, koska kaikkiin kehoihin kohdistuu yhteiskunnallisia keho-odotuksia, normittamista ja luokittelua.
Kehorauha tarkoittaa, että jokaisella liikkujalla on oikeus liikkua omana itsenään ja omassa kehossaan valitsemallaan tavalla. Kanssaliikkujien – mukaan lukien ammattilaisen – on kunnioitettava tätä oikeutta. Jos oikeutta ei kunnioiteta, liikunnan eletty yhdenvertaisuus ei toteudu.
Toistaiseksi kehorauha esiintyy liikuntakeskustelussa lähinnä julistavina arvolauseina. Konkreettiset toimintaohjeet liikunta-ammattilaiselle, joka haluaa toimia kehorauhan edistäjänä ja puolustajana, ovat liittyneet enimmäkseen painon punnitsemisesta luopumiseen ja tiettyjen sanavalintojen välttämiseen. Aktiivisten liikuntapedagogisten toimien kehittämisestä kehorauhan edistämiseksi ei ole juurikaan puhuttu.
Liikunnanohjaamisen ja -valmentamisen arkikäytäntöjä täytyy ajatella uudelleen, jos haluamme, että kehorauha todella toteutuu eletyssä arjessa.
Kehorauhan käsitteellä vastustetaan yhteiskunnan ahtaita kehoihanteita, ulkonäkökommentointia ja suorituskeskeisyyttä. Lisäksi halutaan aktiivisesti tuottaa liikkujille mahdollisuuksia oppia kunnioittamaan omaa kehoa ja valita itselle kulloisessakin liikuntahetkessä sopivia tapoja liikkua.
Kehorauhaa vaalivista liikuntapedagogisista toimista löytyy sekä vallitsevien käytäntöjen purkamista että uusien käytäntöjen rakentamista.
Vinkkejä kehorauhaa vaalivaan liikuntapedagogiikkaan:
1. Lopeta toistojen laskeminen ja rytmittäminen
Jokaisen oma rytmi on hyvä sellaisenaan. Liikkujat tulevat liikuntatilanteeseen erilaisista taustoista, joten kehon pakottaminen tiettyyn suoritustempoon ei suoraviivaisesti takaa hyvinvoinnin edistymistä, vaan voi jopa haitata sitä. Etenkin ryhmäliikunnassa ohjauspuheeseen kytketään usein liikkeiden rytmittämistä: ”maastaveto kolmella alas, ykkösellä ylös”, ”punnerra vielä 4-3-2-1”, ”lyö hidas-nopea-nopea”. Rytmittämistä tehdään ei-koreografisilla lihaskuntotunneillakin, joissa rytmi sinällään ei ole ratkaisevaa harjoituksen onnistumisen kannalta. Mitä kaikkea tärkeää ohjauksen aikana voisikaan sanoa, kun aika ei kulu liikkeiden laskemiseen?
2. Opeta kuuntelemaan tuntumia ja aistimaan omaa liikettä sisältäpäin
Jokaisen keho viestii ja muodostaa tärkeää kehollista tietoa, jolle herkistymällä voimme oppia pitämään itsestämme parempaa huolta. Ehdota, että tietyssä harjoitteessa oman kehon tuntuja aistitaan silmät kiinni. Kuvaile liikesuoritusta ja ohjeista sitä kertomalla haetuista kehollisista tuntumista sen sijaan, että kuvailisit liikkeen ulkoisia näkyviä piirteitä. Viivytä oman ohjaajakehon mallisuorituksen antamista, sillä mallin seuraaminen ei tue liikkujan oman kehon liikkeen löytymistä. Voit myös kääntää liikunnan ohjaamisen tilassa sellaiseen suuntaan, jossa liikkujan ei tarvitse katsoa itseään peilistä. Miten liikkujia voisi tukea silloin, kun visuaalisen jäsentämisen vähentäminen tuottaa epämukavuuden tunteita ja hämmennystä?
3. Hyväksy erilaiset tunneilmaisut ja anna niille arvoa
Liikkuessa ei ole pakko hymyillä tai kiljahdella ilosta. Kehorauhaa on se, että jokainen saa tuntea liikkuessa sellaisia tuntemuksia kuin tuntee ja ne saavat näkyä kasvoilla ilman pakkoa mukautua hymyilemisen normiin. Ryhmäliikunnassa ei kannata mitata omaa onnistumista ohjaajana siitä, paljonko ryhmä hymyilee. Ammattitaidosta kertoo enemmän se, kokevatko liikkujat tilanteen niin turvallisena, että rohkenevat puhua kivusta, pettymyksistä tai ilmaista hankalia tunteita. Miten vastaanotat liikkujien erilaiset tunteet ja kokemukset liikkumisen lomassa niin, että he kokevat tulevansa kuulluiksi sellaisina kuin ovat?
4. Havainnoi, miten perustelet ammatillisen kosketuksen tarvetta ja toteutat sitä käytännössä
Kehorauhan näkökulmasta ammattilaisena on tärkeää pohtia, millaisista tilanteen piirteistä yleensä päättelet, että kosketustasi tarvitaan liikkumisen avuksi. Millaisille oletuksille päätelmäsi perustuvat? Kantavatko oletuksesi mukanaan tiettyjä kehoihanteita, suoritusnormeja tai liikkujan ulkonäköön liittyviä stereotypioita? Miten lopulta tarjoat ammatillista kosketusta sen jälkeen, kun olet päätellyt sille tarpeen? Miten toimit, jos liikkuja kieltäytyy kosketuksesta? Miten rakennat tilanteessa kunnioitusta liikkujan valinnalle?
—
Vinkkilista ei ole missään nimessä kattava. Pedagogiikka muotoutuu ja saa merkityksensä siinä ajassa ja paikassa, jossa sitä kulloinkin toteutetaan.
Mitä muuta kehorauhaa vaalivaan ohjaamiseen voisi kuulua? Käynnistetään pohdinta, koska kehorauha ei synny julistamalla. Tarvitaan aktiivisia liikuntapedagogisia tekoja liikunnan ruohonjuuritasolla.