Tältä sivulta löydät intersektionaalisen liikuntapedagogiikan keskeiset käsitteet ja niiden lyhyen määritelmän. Täydennämme listaa kehitysprosessimme edetessä.

Eletty yhdenvertaisuus

Liikunnan yhdenvertaisuuskeskusteluissa on erotettavissa kaksi tasoa: juridinen yhdenvertaisuus ja eletty yhdenvertaisuus. 

• Juridinen yhdenvertaisuus viittaa niihin toimiin, joilla lainsäädännöllisesti on pyritty turvaamaan kaikkien yhtäläiset oikeudet liikuntaan osallistumiseen. Suomessa muun muassa tasa-arvolaki, yhdenvertaisuuslaki ja liikuntalaki linjaavat liikunnan yhdenvertaisuutta.
• Eletty yhdenvertaisuus käsitteenä muistuttaa, että pelkät politiikkalinjaukset eivät automaattisesti takaa, että liikunnan yhdenvertaisuus toteutuu kaikille eletyssä elämässä. Liikuntatutkimukset ovat todentaneet, että liikkujat kokevat edelleen linjauksista huolimatta ulossulkemista ja syrjintää liikuntaharrastuksissaan. Siksi tarvitaan ruohonjuuritason käytännöllisiä, liikunta-ammattilaisten pedagogiseen osaamiseen kytkeytyviä toimia.

Intersektionaalisen liikuntapedagogiikan tavoitteena on edistää liikunnan elettyä yhdenvertaisuutta eli arkitasolla rakentuvaa kokemuksellista yhdenvertaisuutta. Intersektionaalinen liikuntapedagogiikka keskittyy risteävien erojen elettyihin merkityksiin ja kysyy, miten kohdattu liikkuja itse ymmärtää osallistumisensa haasteita ja mikä auttaisi hänen täysipainoista osallisuuttaan liikuntatilanteeseen. Tiivistetysti lähestymistavassa on kyse on erilaisista lähtökohdista liikkumaan saapuvien ihmisten eletyn todellisuuden ja moniaististen kokemusten tunnustamisesta.

Käsite yhdistää fenomenologisen filosofian kokemuksellisuutta korostavat näkökulmat sekä aktivismin perinteen, joka Yhdysvalloissa LGBTQ-yhteisön avioliitto-oikeuden ajamisen yhteydessä on synnyttänyt tärkeää keskustelua yhdenvertaisuuden ilmiöistä.

Intersektionaalisuus

Intersektionaalisuuden käsitteellä viitataan siihen, että ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttavat samanaikaisesti useat tekijät, kuten sukupuoli, seksuaalisuus, ikä, luokka, etnisyys, asuinpaikka, koulutus, tulotaso, kyvykkyys ja terveydentila. Nämä eri tekijät vaikuttavat jokaisen liikkujan asemaan ja osallistumismahdollisuuksiin  liikuntakulttuurissa.

Käsitteen avulla hahmotetaan, että useamman syrjivän rakenteen (esimerkiksi rasismin ja seksismin) risteytyessä liikkujan kohtaama syrjintä on monitahoista. Niinpä onnistunut syrjintään puuttuminen liikuntatilanteissa vaatii, että liikunta-alan toimijat tiedostavat yksittäisten erojen (esim. sukupuoli) sijaan erojen yhteisvaikutukset.

Pohjaamme intersektionaalisen liikuntapedagogiikan akateemiseen intersektionaalisuusteoriaan, jonka uranuurtajana on toiminut Kimberlé Crenshaw.

Lisätietoa: What is intersectionality? -video (Youtube)

Kehorauha

Kehorauha tarkoittaa, että jokaisella liikkujalla on oikeus liikkua omana itsenään ja omassa kehossaan valitsemallaan tavalla. Kanssaliikkujien – mukaan lukien ammattilaisen – on kunnioitettava tätä oikeutta. Jos oikeutta ei kunnioiteta, liikunnan eletty yhdenvertaisuus ei toteudu. 

Kehorauhan tavoite periytyy kehopositiivisuusajattelusta, joka painottaa, että kaikki kehot ovat hyviä kehoja ulkonäöstä ja toimintakyvystä riippumatta. Keskeistä on hyväksyvä suhtautuminen kaikenlaisia marginalisoituja kehoja kohtaan.

Kehorauhan käsitteellä vastustetaan yhteiskunnan ahtaita kehoihanteita, ulkonäkökommentointia ja suorituskeskeisyyttä. Lisäksi halutaan aktiivisesti tuottaa liikkujille mahdollisuuksia oppia kunnioittamaan omaa kehoa ja valita itselle kulloisessakin liikuntahetkessä sopivia tapoja liikkua.

Kehorauhaa vaalivista liikuntapedagogisista toimista löytyy sekä vallitsevien käytäntöjen purkamista että uusien käytäntöjen rakentamista. Vinkkejä löydät täältä.

Liikuntatoimijuus

Toimijuus on tahtoa, taitoa ja tilaisuuksia ottaa osaa liikuntakulttuuriin. Se on luottamusta omiin kykyihin ja aktiivista valintojen tekemistä. Puhumme liikuntatoimijuudesta, joka sisältää ainakin seuraavia ilmenemismuotoja:

• valmiutta suhteuttaa liikuntaa, liikkeitä ja lajeja oman kehon ja ajattelun kautta omiin tarpeisiin, mieltymyksiin ja vaihteleviin elämäntilanteisiin sopivaksi
• valmiutta työstää olemassa olevaa terveys- ja liikuntatietoutta suhteessa oman kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vaalimiseen
• valmiutta reflektoida niin omia että jaettuja liikuntakokemuksia ja rakentaa omakohtaista kehotietoa sekä kehontuntemusta
• valmiutta löytää mielekkäitä liikuntayhteisöjä ja liikuntaliittolaisia, joiden seurassa liikunnan sosiaalinen ulottuvuus ja toisten kanssa jaetut tunnekokemukset tulevat mahdollisiksi
• valmiutta ottaa kantaa liikuntakulttuurin käytäntöihin, antaa palautetta ja osallistua omalla tavalla itselle tärkeiden muutosten ajamiseen

Liikuntatoimijuus on avain henkilökohtaisen liikuntasuhteen ja aktiivisen elämäntavan muodostumisen kannalta. Liikunta-ammattilaisten on syytä tukea jokaisen liikkujan toimijuutta, sillä se varmistaa parhaiten liikunnanedistämistyön onnistumisen.

Pedagogiikka

Pedagogiikka ei kuulu vain opettajille ja oppilaitoksiin, vaan se on osa jokaisen liikunnan edistäjän ammatillista osaamista.

Pedagogiikka on se tapa, jolla liikunta-ammattilainen tekee arkista työtään koskevia käytännöllisiä ratkaisuja ja jonka pohjalta hän järjestää laadukkaasti ja perustellusti esimerkiksi liikunnanohjaus- tai valmennustilanteen. Pedagogiikka kiteyttää ammattilaisen syvällisesti omaksuman kokonaisnäkemyksen toimintansa arvoista, tavoitteista ja keinovalikoimasta.

Ammattilaisten pedagogista osaamista tukemaan kehitysprosessimme tavoitteena on rakentaa käytännössä testattuja ja toimiviksi osoittautuneita työkaluja, joita ammattilaiset voivat hyödyntää liikunta-arjessaan lajista, kohderyhmästä tai liikuntasektorista riippumatta liikunnan eletyn yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Piilo-opetussuunnitelma

Liikunta-ammattilaiset opettavat usein tietämättään liikkujille sellaisia asioita, joita ei ole nimetty tunti- ja valmennussuunitelmiin. Nimettyjen oppimistavoitteiden, kuten koreografian, suoritustekniikan, välineiden käytön oppimisen lisäksi liikuntatunti välittää aina julkilausumattomia, piiloisia merkityksiä.

Piilo-opetussuunnitelma koskee mm.

• mitä pitää tehdä ja milloin
• mitä odotuksia yksilöön kohdistuu
• mistä asioista huolehtiminen on tärkeää
• missä paikoissa kuuluu tai voi olla
• miten kuuluu puhua ja kenelle voi puhua
• miltä kuuluu näyttää ja miten kuuluu pukeutua

Jokaisen liikunnanohjaajan ja valmentajan ammattietiikan peruspilari on tiedostaa piilo-opetussuunitelman vaikutus omassa työssä. Olennaista on kysyä: “Mikä on minun piilo-opetussuunnitelmani liikunnanohjaustilanteessa?” 

Alan koulutusten tulisi tarjota ammattilaisille valmiudet tunnistaa, miten piilo-opetussuunnitelma toimii ohjaus- ja valmennustyössä usein samoin kuin ennakkoluulot: ne asettavat liikkujia eriarvoiseen asemaan. Ammattilaisella tulisi olla myös konkreettisia välineitä muuttaa piilo-opetussuunnitelman viestit vahvistamaan kaikkien liikkujien toimijuutta ja mahdollisuutta myönteisiin liikuntakokemuksiin.

Risteävät erot

Liikuntatilanteessa liikkuja ei ole vain tietyn sukupuolen edustaja. Hän on myös tietyn ikäinen ja hänellä on tietty äidinkieli, koulutus, etninen tausta, kehon kyvykkyys sekä maantieteellinen asuinpaikka.

Turvallinen tila

Liikuntatilanne, jossa rakennetaan liikunta-ammattilaisen vahvan pedagogisen osaamisen pohjalta kaikille osallistujille tunnetta fyysisestä ja henkisestä turvallisuudesta.

Turvallisen tilan luomisen periaatteita ovat esimerkiksi:

• osallistaminen
• ennakkoluuloton kohtaaminen
• erojen kunnioittaminen
• jokaisen oikeus oman identiteetin itsemäärittelyyn ilman ulkoapäin asetettuja leimoja
• jokaisen kehollinen koskemattomuus (merkitsee käytännössä esim. sitä, että liikunta-ammattilaisen on aina kysyttävä lupa toisen kehon koskettamiseen)

Ohjaustilanteessa ammattilainen rakentaa turvallista tilaa välttämällä stereotypioiden toistamista (esim. musiikkivalinoissa) ja välttämällä ääneen lausuttuja oletuksia osallistujien ominaisuuksista, kuten esim. sukupuolesta, seksuaalisuudesta, iästä, terveydentilasta, kuntotasosta ja liikuntatavoitteista.

Ammattilaisen tehtävänä on näyttää osallistujille esimerkkiä, miten turvallisen tilan periaatteita noudatetaan ja miten liikuntatilanteessa jokaisella on henkilökohtainen vastuu edistää eletyn yhdenvertaisuuden toteutumista eli antaa erilaisuudelle tilaa ja kaikille mahdollisuus kokea itsensä tervetulleeksi.

Liikunnan elettyä yhdenvertaisuutta edistääkseen liikuntapalveluita tuottavat tahot voivat kirjata koko organisaation toimintakulttuuria linjaavat turvallisen tilan periaatteet. Tämä vie esimerkiksi organisaatiokohtaiset tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelmat konkreettisemmalle arkitasolle.

Ajatus turvallisesta tilasta on peräisin vähemmistöihin kuuluvien ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten osallistumismahdollisuuksien puolustamisesta. Intersektionaalisen liikuntapedagogiikan näkökulmasta syrjinnän ja ulossulkemisen kokemukset ovat moniperustaisia eli monien keskenään risteävien erojen yhteisvaikutusta. Siksi turvallisen tilan periaatteet eivät kuulu vain erityisryhmien ja vähemmistöjen liikuntaan vaan ne tulee ulottaa kaikkiin liikuntakonteksteihin.

Aiheesta lisää täältä.