Kaisa-Riitta Aho
Kuntoilulehdet osallistuvat keskusteluun liikunnan merkityksistä kuvillaan ja teksteillään. Fit-kuntoilulehdessä esiintyy tiettyjä toistuvia tapoja puhua kuntoilevista naisista. Olen kiinnostunut lehden välittämistä kehollisuuskäsityksistä. Suhteutan kuntoilulehtien analyysin tuloksia omiin liikunta-ammattilaisuuteen liittyviin kokemuksiini. Tällöin lehden välittämä kuva kehollisuudesta saa rinnalleen eletyn kehon näkökulman.
Postfeministinen kehopositiivsuus ja naistenlehdet
”Kukin saa tavoitella sellaista kroppaa, joka omalta tuntuu, mutta itsessään hoikkuus ei ole sen arvostettavampaa kuin mikään muukaan.” Tämä on se ”feministisestä liikkeestä kumpuava kehopositiivisuusajatuksen ydin”, jonka inspiroivan asenteen Fit-lehden toimittaja haluaa esitellä lukijalleen vuoden 2017 toukokuun numerossa.
”Oikeat naiset ovat laihoja, pulskia, pitkiä ja lyhyitä ja kaikkea siltä väliltä”, Fit toteaa. Lausahdus on liitetty kuvaan, jossa on kolme hoikkaa, ruskettunutta nuorta naista valkoisena hohtavine hymyineen ja pitkine hiuksineen. Vaikka artikkeli osallistuu kampanjointiin ”todellisen” kauneuden puolesta, aitoa naiseutta kuvittamaan valitaan ehostettuja naisia, jotka toistavat länsimaisen naiskehon vakiintunutta ideaalia. Hoikkuuden, nuoruuden ja aktiivisuuden ihanteet tarjoavat vaihtoehdottomalta näyttävän mallin. Kauneuden demokratisoituminen on vain näennäistä.
Rosalind Gill ja Ana Sofia Elias ymmärtävät tällaiset oman kehon rakastamiseen kehottavat diskurssit nykymediaan jalkautuneina postfeministisinä käsitteellistyksinä, jotka ovat luonteeltaan ristiriitaisempia kuin antavat ymmärtää. Kauneusnormien ylittämisen sijaan ne uusintavat seksistisiä rakenteita ja naisten sisäistämää sääntelyä omaa kehoaan kohtaan. Naisten kuntoilulehdet eivät tee tässä poikkeusta, sillä ne esittävät kuntoilun voimaannuttavana elämäntapana, joka väitteistään huolimatta ei kykene vapauttamaan naista kehoideaalien rajoituksista.
Fit-lehti kysyy: ”Oletko joskus ajatellut, ettet voi käyttää jotain vaatetta, koska näytät siinä liian lihavalta, laihalta tai ihan liian vääränlaiselta? Niin me muutkin. Nyt sen saisi jo unohtaa”, lukijaa opastetaan. Negatiivinen omakuva ja huono itsetunto esitetään asioina, jotka on helppo korjata: naisen täytyy vain muistaa, kuinka upea tosiasiassa on. Valta on naisen käsissä ja hän voi päättää puhua positiivisemmin itsestään. Lukija saattaa tuntea omantunnon kolkutuksen. Näin mollaamisen loppuminen paikallistuu jutussa henkilökohtaiseen oivallukseen, eikä toiminnan ulkoisia puitteita mietitä. Negatiivinen kehopuhe leimataan naisen asenneongelmaksi ikään kuin sen synty olisi irrallaan kulttuurisista rakenteista
Nykyaikaiset naistenlehdet ottavat hanakasti feministisiä ideoita käyttöönsä, mutta valjastavat ne perinteisten päämäärien ajamiseen: paradoksaalisesti naiselle tarjotaan emansipoiva valinnanvapaus, jota hänen odotetaan käyttävän perinteisen naiseuden valitsemiseen. Nykymedia kaupallistaa feminististä kieltä markkinoidakseen naisille illuusion henkilökohtaisesta vapautumisesta, vaikka tuloksena on yhä vaikeammin havaittavia alistuksen muotoja.
Eletyn kehon poissaolo
Fit-lehdessä esiintyvät puhetavat kehon rakastamisen tärkeydestä rakentavat ongelmallista kehollisuuskäsitystä, jossa postfeministinen kuntoilupuhe tuottaa eletyn kehon painumista taka-alalle, pois liikkujan tietoisen olemisen piiristä. “Lihaksikkaat ja kiinteät kintut ovat tulevan kesän kuumin rantavaruste”, lehti linjaa alkuvuoden 2017 numeroissa. Kun jalat rinnastetaan mm. rantavarusteisiin, kehosta tulee objekti. Sen sijaan, että nainen kokisi itse olevansa keho, hän voi ”omistaa” kuuman vartalon. Kun trendit määräävät, mitä kehonosaa kulloinkin kulloinkin treenata, jaloilla ei ole ensisijaista merkitystä naisen liikkeen vaan katsovan subjektin kannalta.
Kuvallisuuden logiikan kautta liikkuvaa kehoa lähestytään muotoiltavana materiana eikä olemassaolon materiaalisena ehtona. Liikkeen tuntujen havainnoinnin sijaan, Fit kehottaa naislukijaa menemään peilin eteen tarkistamaan liiketekniikkaansa. Ohjeeksi annetaan: ”Tiiraa vaihteeksi ryhtiäsi: Ovathan korva, hartia, lantio, polvi ja nilkka linjassa”. Suhdetta kehoon luonnehtii virheiden löytäminen, niiden nimeäminen ja korjaaminen. Kehojen visuaalisuus johtaa siihen, että keho on naiselle aina matkan päässä. Se on tarkastelun ja omatoimisen arvottamisen kohteena.
Omasta kehosta huolehtiminen ei siis Fit-lehden sivuilla tuo naista keholliseen intiimiyteen itsensä kanssa, vaan käy päinvastoin: kehosta tulee vaatimuksia esittävä toinen, jokin outo ja ulkopuolinen, jonka haltuunottoon tarvitaan ohjeita. Tämä tuottaa kiihtyvää itsetarkkailua, jossa kehoa pidetään silmällä peilien, erilaisten mittausten ja testien avulla. Näissä puitteissa liikkujan keskittyminen omaan kehoon lopulta etäännyttää häntä kehostaan. Liikkuja ikään kuin menettää kehonsa ja samalla myös mahdollisuutensa voimaantumiseen kehollisena olentona.
Johtopäätökset
Postfeministisessä kontekstissa naiskehoon halutaan liittää positiivisia määreitä ja voimaannuttavia viestejä kehon rakastamisen puolesta. Arjen liikuntatilanteissa kehoon kuitenkin liittyy myös negatiivisia tuntemuksia, joiden sivuuttaminen ei kunnioita liikkujan elettyä kehoa eikä edistä kehollistuneen tiedon kautta rakentuvaa, omaehtoisesti määrittyvää hyvinvointia.
Liikkujien eletyn kehon kokemuksellisuutta tutkimalla kuva kuntoilun merkityksistä monipuolistuu. Suomalaisten kuntosaliliikkujien sukupuolittuneista ja mm. kokoon, luokkaan ja etnisyyteen liittyvistä kokemuksista tarvitaan enemmän tietoa, jotta liikuntakäytäntöjä voidaan kehittää palvelemaan paremmin erilaisten kehojen tarpeita.
Oma tutkimusprosessini, joka lomittuu työhöni kuntosaleilla ja ryhmäliikuntasaleissa, on osoittanut, että elävään kehoon keskittyminen ei ole itsestäänselvyys, sillä kuntosaliliikuntaa koskevat esitystavat vetävät voimakkaasti kohti kehojen kohtelua objekteina. Siitä huolimatta eletyn kehon kokemuksellisuus merkitsee parhaimmillaan vastavoimaa kuntoilulehtien välittämille objektivoiville käsityksille liikkujan kehollisuudesta ja kuntoilun merkityksistä.
Artikkeli on julkaistu alunperin Sukupuolentutkimus – Genusforskning -lehdessä.
Kirjallisuutta
Aho, K.-R. (2016) ”Lihas on laiska kaveri.” Tarkasteluja Fit-lehden kehollisuusparadigmasta. Pro gradu -tutkielma. Nais- ja sukupuolentutkimus, Turun yliopisto.
Gill, R. & Elias, Ana S. (2014) ”Awaken Your Incredible”: Love Your Body Discourses and Postfeminist Contradictions. International Journal of Media & Cultural Politics 10(2), 179–188.
Kennedy, E. & Pappa, E. (2010) Love Your Body? The Discursive Construction of Exercise in Women’s Lifestyle and Fitness Magazines. Teoksessa Kennedy, E. & Markula, P. (toim.) Women and Exercise. The Body, Health and Consumerism. Florence: Taylor and Francis, 29–43.