Hanna Huumonen
5.11.2022
Helsingin yliopiston vuoden dosentti 2020 Pilvi Torsti totesi kiitospuheessaan, että hän pyrkii arvioimaan niin itseään kuin muitakin tekojen kautta. Torsti ajattelee, että myös rakkaus ja lahjakkuus ovat tekoja: muuten ne ovat merkityksettömiä. Tämä pätee myös liikunnan yhdenvertaisuuden edistämiseen.
Suurilla strategioilla ei ole arvoa, jos ne eivät manifestoidu teoiksi.
Paperilla maailma usein on jo valmis. Sen sijaan eletyssä arjessa yhdenvertaisuuden edistäminen on hankalaa. Olemme usein taitavia osoittamaan epäasiallista kohtelua muualla, etäällä itsestämme. On esimerkiksi helppoa tunnistaa ja tuomita kadulla tapahtuva, rodullistetun henkilön ominaisuuksiin kohdistuva törkeä huutelu rasismiksi. Hankalaa sen sijaan on tutkiskella itseään ja myöntää, että olen todennäköisesti itsekin osa ongelmaa.
Yhdenvertaisuustyö junnaa paikallaan niin kauan, kunnes otamme jokainen osaltamme vastuun siitä arjessamme.
“Check yo self before you wreck yo self”, toteaa rap-artisti IceCube (1993) samannimisessä kappaleessaan. Vapaasti suomennettuna artisti siis kehottaa jokaista tarkastelemaan itseään ja toimimaan sen mukaan. Yhdenvertaisuuden minimitaso tulee meille annettuna yhdenvertaisuuslaista.
Yhdenvertaisuuden toteutumiseksi on nähtävä vaivaa ja toistuvasti tsekata itseämme ja omaa toimintaamme.
Yhdenvertaisuus rakentuu ihmisten välisessä toiminnassa. Siksi se ei tule koskaan valmiiksi. Se on jatkuvasti kehkeytyvää. Meillä jokaisella on siinä roolimme toimijoina, sekä yhdenvertaisuuden tekijöinä että kohteina.
Ohjaajana yritän jumppatunnillani yhä uudestaan tarjota palvelun, jonne jokainen kokee olevansa tervetullut omana itsenään. Epäonnistumisia sattuu joka kerta: mokaan sanoissani, musiikkivalinnoissani, liikekomboissa tai jopa salin valaistuksessa.
Pyrin kuitenkin ennakoimaan valintojani etukäteen minimoidakseni mokia ja toisaalta reflektoidakseni jälkikäteen, miten voisin toimia seuraavalla kerralla paremmin. Kierrän tavallaan loputonta kehää, jossa kysyn itseltäni: päästänkö mukaan? Toisaalta käyttäessäni palveluita itse kysyn: pääsenkö mukaan? Näiden kahden kysymyksen ympärille voikin kiteyttää sen, mitä tarkoittaa yhdenvertaisuustyö käytännössä.
Kysyn itseltäni, miten onnistuin edistämään yhdenvertaisuutta tänään. Miten käytän minulle annettua valtaa ja suotuja etuoikeuksia ohjaajana? Minun pitää tsekata itseäni ja toimintaani sekä jumppasalissa että sen ulkopuolella.
Minulle ohjaajana on tärkeää, että asiakkaat kokevat taustastaan riippumatta liikuntatilanteen turvalliseksi ja kannustavaksi. Kerro siis, kun onnistun tavoitteessani. Mutta kerro etenkin, jos epäonnistun. Sillä aivan kuten rakkaudellakin, yhdenvertaisuudellakin on merkitystä vain todeksi elettynä ja toimittuna. Yhdenvertaisuuden toteutumisen ytimessä ei ole vain se, mitä jo teen hyvin. Vaan myös se, miten toimin sen jälkeen, kun välillä väistämättä epäonnistun.
Epäonnistumista ei pidä pelätä. Se on mahdollisuus kehittyä paremmaksi.
Kirjoitus on alunperin julkaistu UniSportin blogissa vuonna 2021.