Kaisa-Riitta Aho ja Hanna Huumonen
Arkipuheessa yhdenvertaisuus, tasa-arvo, vastuullisuus, eettisyys, moninaisuus ja “matala kynnys” sekoittuvat ja merkitykset vaihtelevat sisällöltään. Tuoreen seuratukihankkeiden hakemusarvioinnin pohjalta Likesin tutkijat havaitsivat, että yhdenvertaisuusasiat koetaan tärkeiksi seuratoimijoiden keskuudessa, mutta kokonaisuuden käsitteellistäminen on vielä hankalaa.
Uusia liikkujaryhmiä halutaan mukaan korkeakoululiikunnan tunneillekin “liikunta kuuluu kaikille”- ajatuksen hengessä. Korkeakoululiikunnan suositukset peräänkuuluttavat saavutettavuutta, esteettömyyttä ja yhdenvertaisuutta, mutta mitä niillä tarkoitetaan käytännössä?
Ei ole samantekevää, millä käsitteillä, keinoilla ja tulokulmilla liikutamme opiskelijoita ja opastamme heitä aktiiviseen elämäntapaan. Ryhmäliikunnan ohjaajina korkeakoululiikunnassa olemme yrittäneet etsiä hyviä käytänteitä yhdenvertaisemman ryhmäliikunnan reseptin löytämiseksi.
Ensisijaisena korkeakoululiikunnan kehittämisen työvälineenä tulisi olla liikunnan tarkasteleminen intersektionaalisesta näkökulmasta.Tällöin korkeakoululiikunta voisi puhutella paremmin niitäkin, jotka tällä hetkellä eivät hakeudu palveluiden piiriin.
Inkluusioon pyrkiminen on arvo, jonka vanavedessä yhä useampi liikkuja löytää oman lajinsa ja tapansa liikkua.
Erittelyyn perustuva perinteinen tulkinta yhdenvertaisuuden edistämisestä
Kunto- ja terveysliikunnan palvelutarjontaa ja liikkujatarpeita lähestytään tavanomaisesti erittelyn näkökulmasta. Tällöin pyritään tunnistamaan erilaisia erityisryhmiä (vasta-alkajat, ylipainoiset jne.) ja soveltamaan toimintaa tarvittaessa etukäteen heihin yhdistettyjen tarveoletusten mukaisesti.
Yhdenvertaisuutta tulkitaan yhä 2020-luvulla monissa tutkimuksissakin kohderyhmäajattelun kannalta, jolloin olennaiseksi yhdenvertaisuuden takaamisen keinoksi annetaan ohje tarjota eri vähemmistöille omia liikuntaryhmiä ja -tunteja. Tämä ymmärrys perustuu liikuntasosiologiseen teoriaperinteeseen, mutta muitakin jäsennystapoja voidaan hyödyntää.
Intersektionaalinen tulkinta
Intersektionaalinen tapa tarkastella liikuntakäytäntöjä tarjoaa erittelyyn perustuvaa tulkintaa laajemman näkökulman yhdenvertaisuuteen. Monitieteisen teoriapohjansa vuoksi intersektionaalisuuden käsite sopii hyvin monimutkaisten syrjinnän ilmiöiden tarkasteluun.
Intersektionaalisuuden käsitteellä viitataan siihen, että ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttavat samanaikaisesti useat eri tekijät (esim. sukupuoli, ikä, luokka, uskonto, etnisyys, asuinpaikka, koulutus, tulotaso, kyvykkyys, terveydentila ja seksuaalinen suuntautuminen). Tällaisten keskenään risteävien erojen ja niihin liitettyjen ennakkoluulojen sekä arvostusten takia ihmisiä kohdellaan eri tavoin liikunnan arkisissa puitteissa.
Intersektionaalisella otteella liikkujat kohdataan pikemminkin monenlaisten erojensa pohjalta kuin homogeenisten liikkujaryhmien edustajina. Tunnustetaan, että kaikki ryhmät ovat sisäisesti heterogeenisiä ja niiden sisällä voi olla erilaisia vähemmistöjä.
Intersektionaalinen ote edistää yhdenvertaisuutta inkluusioperiaatteella
Intersektionaalisesti tarkasteltuna liikunnan yhdenvertaisuus taataan parhaiten inkluusiolla. Liikuntaa pyritään järjestämään ketään ulossulkematta.
Liikkujien taitojen, tavoitteiden ja liikkumisen tapojen moneuden hyväksyvä ote pyritään sisällyttämään kaikkeen liikuntasuunnitteluun ja ohjaamiseen.
Inkluusioperiaate tarkoittaa tässä yhteydessä liikuntaolosuhteiden (esim. liikuntatilojen ja ohjaamistyylien) saattamista sellaiseen muotoon, että liikkujat voivat olla mukana ja osallistua riippumatta yksilöllisistä ominaisuuksista. Pyrkimyksenä ei siis ole sopeuttaa liikkujia “valmiiseen” liikunnan tapakulttuuriin. Sen sijaan päivittäisiä organisoitumisen tapoja halutaan muuttaa joustavammiksi, jolloin erilaisten liikkujien tarpeisiin voidaan vastata ketterämmin.
Intersektionaalisesti ymmärrettynä yhdenvertaisuuden toteutumisen ongelmat eivät ala silloin kun liikuntaryhmään tulee valtavirrasta poikkeava liikkuja omine tarpeineen, vaan pikemminkin silloin kun inkluusion lähtökohtaisesta alkuoletuksesta on poikettu niin, ettei liikkuja koe olevansa “oikeanlainen” tunnille osallistuakseen.
Tämä tulkinta liikunnan yhdenvertaisuudesta poikkeaa radikaalisti perinteisestä erittelyyn perustuvasta ajattelutavasta.
Intersektionaalinen näkökulma kannustaa tiedostamaan liikunnan valtasuhteita
Kaikki liikunta- ja oppimistilanteet sisältävät ihmisten välisiä valta-asetelmia. Siksi liikunnassa ihmiset eivät koskaan voi olla toisiinsa nähden täysin samassa asemassa. Yksi liikkuja voi nauttia moninkertaisista etuoikeuksistaan samalla kun toinen kohtaa moninkertaisesti liikuntakulttuurin ulossulkevat rakenteet.
Intersektionaalinen ajattelu kannustaa ohjaajia ja valmentajia tunnistamaan ja tunnustamaan ohjaustilanteessa muodostuva oma valta-asemansa, josta käsin he liikkujia lähestyvät.Arkikäytännöissä valtaa voidaan käyttää etuoikeutettujen aseman vahvistamiseen tai marginalisoiduiksi joutuneiden liikkujien aseman parantamiseksi. Olennaista on tulla tietoiseksi valta-asemista reflektoimalla liikuntatilanteiden tapahtumia.
Liikunnan organisoiminen on aina tavalla tai toisella vallankäyttöä. Neutraalilta ja luonnolliselta näyttävät ohjaustilanteetkin pitävät sisällään erilaisia viestejä ihanteista, normeista ja odotuksista, joita liikkujan kehoon ja liikelaatuun kohdistuu liikuntatilanteessa. Neuvottelu sopivan ja normaalin rajoista on jatkuvaa.
Liikunnanedistäminen tehostuu intesektionaalisen ajattelun myötä
Inkluusioperiaate noudattelee koulutuksen kentällä jo näkyvää linjaa. Peruskoulun liikunnanopetuksessa kehityskulku on ollut erityisestä yleiseen eli erityisliikunnasta soveltavaan liikuntaan ja lopulta ajatukseen kaikille avoimesta liikunnasta. On haluttu yhä enemmän painottaa, että jokaisella tulisi olla mahdollisuus osallistua yhteiseen liikuntaan haluamallaan tavalla. Vastaavaa lähtökohtaa tarvitaan myös korkeakoululiikunnan arkisiin käytäntöihin.
On tärkeä tulla tietoiseksi siitä, millä käsitteillä pyrimme ymmärtämään liikkujien tasavertaisia osallistumismahdollisuuksia ja niiden edistämistä. Jos käsitteet ovat sotkussa, arkikäytäntöjäkään ei pystytä kohdentamaan täsmällisesti.
Kannustamme kurkottamaan yhä kunnianhimoisemmin kohti inklusiivisempaa liikuntatoimintaa nimenomaan käsitteellisen, pohjustavan keskustelun kautta. Intersektionaalisen liikuntapedagogiikan huomioiminen varmistaa sen, että yhä useampi löytää tiensä liikunnan pariin jäädäkseen.
Julkaistu alunperin Opiskelijoiden Liikuntaliiton (OLL) blogissa 29.10.2020.
Lähteet
Aho, Kaisa-Riitta (2020) Kiireistä kehoa ja mieltä kesyttämässä – Henkisen etsinnän onni ja onnettomuus ryhmäliikunnassa. Hybris tiedelehti 2/2020.
Aho, Kaisa-Riitta & Huumonen, Hanna (2020) Yhdenvertaisemman ryhmäliikunnan resepti
Huumonen, Hanna (2020) Jumppatuntikin voi olla turvallinen tila
Saresma, Tuija (2018) Intersektionaalisuus – erot ja hierarkiat opettamisessa. Teoksessa A. Laukkanen, S. Miettinen, A-M. Elonheimo, H. Ojala & T. Saresma (toim.) Feministisen pedagogiikan ABC. Opas ohjaajille ja opettajille. Tampere: Vastapaino, 26-34.